SDP:n Hanna Laine-Nousimaa: Varhaiskasvatuksen henkilöstöuudistus ei saa vaarantaa lasten turvallisuutta – lastenhoitajien osaamista ei pidä hukata

Varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen uudistamisen tavoitteena on vahvistaa pedagogista osaamista. Tavoite on tärkeä, mutta uudistuksen vaikutuksia on tarkasteltava myös lasten hoivan, terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta.

– Varhaiskasvatus ei ole pelkästään pedagogiikkaa. Se on myös hoivaa, terveyden edistämistä ja lasten turvallisuudesta huolehtimista. Meillä on päiväkodeissa lapsia, joiden osallistuminen varhaiskasvatukseen edellyttää päivittäistä lääkehoitoa esimerkiksi diabeteksen tai epilepsian vuoksi. Kuka huolehtii siitä, että tarvittava osaaminen on aina paikalla, myös henkilöstön poissaolojen ja sijaistusten aikana, Laine-Nousimaa kysyy.

Vuoden 2030 alusta lähtien vähintään kahdella kolmasosalla päiväkotien kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä työskentelevistä tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus. Vähintään puolella tästä henkilöstöstä tulee olla opettajan kelpoisuus.

Muutos merkitsee käytännössä lastenhoitajien osuuden vähenemistä. Lastenhoitajista merkittävä osa on lähihoitajia, joiden koulutukseen sisältyy myös terveydenhuollon ja lääkehoidon osaamista.

– Lähihoitajilla on ainutlaatuinen yhdistelmä kasvatuksellista ja terveydenhuollon osaamista. Tätä ammattitaitoa tarvitaan päiväkodeissa joka päivä. Olisi vakava virhe, jos henkilöstörakenteen uudistus johtaisi siihen, että menetämme juuri sellaista osaamista, jota lasten turvallinen arki edellyttää, Laine-Nousimaa toteaa.

Huolta aiheuttavat myös lastenhoitajien työmarkkina-asema ja työsuhteiden muuttuminen. Erityisesti yksityisissä varhaiskasvatuspalveluissa on havaintoja siitä, että lastenhoitajia palkataan määräaikaisiin tehtäviin vakituisten työsuhteiden sijaan, kun työnantajat varautuvat tulevaan henkilöstörakenteeseen.

Laine-Nousimaan mukaan on tärkeää selvittää, miten uudistus vaikuttaa lastenhoitajien työllistymiseen ja työpaikkojen pysyvyyteen jo ennen vuoden 2030 siirtymäajan päättymistä.

– Lastenhoitajille on aikanaan vakuutettu, ettei uudistus aiheuta työttömyyttä. Nyt on syytä kysyä, mihin tämä arvio perustuu. Kokeneiden ammattilaisten menettäminen olisi suuri vahinko koko varhaiskasvatukselle.

Lisäksi Laine-Nousimaa nostaa esiin henkilöstön tosiasiallisen läsnäolon lapsiryhmissä. Varhaiskasvatuksen opettajien ja sosionomien työhön kuuluu pedagogisen toiminnan lisäksi suunnittelu-, arviointi-, dokumentointi- ja yhteistyötehtäviä.

– Pelkkä henkilöstömitoitus ei kerro, kuinka paljon koulutettua henkilöstöä on tosiasiallisesti lasten kanssa ryhmässä koko päivän ajan. On varmistettava, etteivät lastenhoitajat joudu kantamaan kohtuutonta vastuuta ryhmän päivittäisestä toiminnasta samalla, kun heidän osuuttaan henkilöstöstä vähennetään.

Laine-Nousimaa edellyttää, että hallitus arvioi uudistuksen vaikutukset kattavasti ja toteuttaa eduskunnan aiemmin hyväksymät lausumat henkilöstörakenteen seurannasta, koulutuspaikkojen riittävyydestä ja henkilöstön urakehitysmahdollisuuksista.

– Uudistuksen onnistumista ei mitata sillä, saadaanko lain prosenttiosuudet täyttymään. Se mitataan sillä, saavatko lapset turvallista ja laadukasta varhaiskasvatusta ja pystytäänkö henkilöstön erilaista osaamista hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsen etu ei saa jäädä henkilöstörakenteen prosenttilaskennan jalkoihin, Laine-Nousimaa painottaa.